monia muotoja -taidefestivaali 7.8.2021 Billnäsin ruukki

Yhdistyksen tavoitteena on järjestää poikkitaiteellinen tapahtuma, jonka tavoitteena on nostaa esiin luonnon ja taiteen monimuotoisuuden tila.

Monia muotoja -festivaali on saanut alkunsa halusta tavata kiinnostavia ihmisiä ja tehdä jotain hauskaa tuottaen samalla konkreettista hyötyä taiteen parissa työtään tekeville. Pandemian vaikutukset yhteisöllisyyteen ovat olleet merkittävät ja festivaalilla pyritään edistämään positiivisia tulevaisuuden näkymiä. Tavoitteena on myös parantaa taiteen alan toimijoiden toimeentulomahdollisuuksia.

Tue tapahtuman toteutumista Mesenaatti.me palvelun kautta:

https://mesenaatti.me/2024/monia-muotoja-taidefestivaali/



Luonnon ja taiteen monimuotoisuuden tilasta

Luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien heikkeneminen näkyy myös Suomessa. Hallitusten välinen Luontopaneeli (IPBES) raportoi vuonna 2019 luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien heikkenemisen olevan nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin ihmisen historiassa. Syy tilanteeseen on ihmisen toiminta. Monimuotoinen luonto on edellytys myös ihmiskunnan tulevaisuudelle. Elinympäristöjen tila on Suomessa heikentynyt n. 60 % luonnontilaan verrattuna.

Myös taiteen monimuotoisuus on uhattuna. Taiteen alan toimijoilla on jo pitkään ennen korona-pandemiaa ollut omat haasteensa ansaita elantonsa omalla työllään, mutta pandemian seurauksena tilanne heikkeni entisestään. Rajoitukset ovat vaikuttaneet eniten esittäviin taiteisiin ja tapahtumiin. Festivaalin kustannuksista suurin osa kohdistuu taiteilijoiden palkkioihin ja heidän festivaaliin osallistumiseen liittyvien kulujen kattamiseen kuten matkakulut ja ruoka. Paras taide syntyy vapaudessa, jossa ei kuitenkaan vahingoiteta ympäristöä eikä siinä eläviä.

Suunnitelma B

Jos tapahtumaa ei voida koronapandemian takia toteuttaa suunnitellusti, vaihdamme toteutuksen striimaukseen. Tapahtumaa ei siirretä ja taiteilijat eivät menetä työtilaisuuttaan. Striimauksen teknisestä toteutuksesta vastaa Kelmu ry yhteistyössä Catena ry:n kanssa. Striimaus mahdollistaa teosten esittämisen eri muodossa kuin yleisön kanssa ja tuo mukanaan uusia kiinnostavia taiteen esittämisen keinoja.

Ajankohta La 7.8.2021 klo 16 – 23

Paikka Billnäsin ruukkikylä

Tapahtumaan on vapaa pääsy

Yhteistyökumppanit

Karjaan elävän musiikin yhdistys Kelmu ry

Billnäsin Taimisto Oy

Härkätalli, Tmi Ruukkikylän herkut

Ruohoranta Oy

Raaseporin luonto ry

Taiteilijat/esiintyjät

Tapahtuman tämän hetkiset esiintyjät luovat rungon, johon lisäämme esiintyjiä kevään ja kesän aikana. Suosimme lähitaidetta ja julkista liikennettä. Tavoitteena on Billnäsin ruukin ja lähialueiden taiteen monimuotoisuuden esiin nostaminen esiintyjien kautta, mutta myös edistää taiteiden välistä yhteistyötä. Osa ryhmien ja yhtyeiden taiteilijoista saapuu paikkakunnan ulkopuolelta.

Esiintyjät:

Oopperalaulaja, mezzosopraano Pia Alanne

Mind Less Company -performanssiryhmä

instantRUNOKIOSKI

Trio Pretty Elves

Kuvataiteilija Kaisa Ruohoranta

Tanssitaiteilija Jaana Turunen

Esiintymis- ja näyttelypaikat

Viljamakasiini, Billnäsin puistotie 1

Härkätalli, Billnäsin puistotie 3

Billnäsin taimisto, Billnäsin puistotie 18

Osa teoksista liikkuu/esitetään ulkona Billnäsin ruukissa

Linkkejä

Catena ry Facebookissa

Catena ry Instagramissa

Mind Less Company kotisivut

Härkätalli Facebookissa

Erilaisia ympäristöjä tarvitaan ylläpitämään lajistomme monimuotoisuutta

Perinnebiotoopit

Hieman alle puolet Suomen luontotyypeistä ovat uhanalaisia ja niiden osuus on suurin perinnebiotoopeissa ja metsissä. Erilaiset biotoopit mahdollistavat lajiston monimuotoisuuden ja siksi niiden säilyttäminen ja ennallistaminen on tärkeää.

Biotooppi on käsite, jota käytetään ympäristön luokittelussa. Biotoopiksi kutsutaan elinympäristöä, jossa on tietyt olosuhteet ja sen myötä siellä viihtyvät tietyt lajit. Esimerkkinä kuiva kangasmetsä, jonka humuskerros on kallioisessa maastossa ohut ja heikosti maatuva. Kasvualustan ohuus ja ravinteiden niukkuus näkyy kasvi- ja eläinlajistossa. 

Perinnebiotooppeja ovat kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet. Suomesta löytyy 40 erilaista luontotyyppiä, joita yhdessä nimitetään perinnebiotoopeiksi. Kyseessä on siis useamman biotoopin joukko, joilla ei kasva lainkaan tai vain vähän puita ja pensaita. Nimi on sikäli harhaanjohtava, että ennen ihmisen siirtymistä jatkuvaan viljelyyn ja karjankasvatukseen, olivat nämä biotoopit syntyneet esim. metsäpalojen, tulvien ja myrskyjen myötä. Syntyneitä biotooppeja ylläpitivät kasvissyöjänisäkkäät, jolloin ne eivät päässeet metsittymään. Ajan saatossa ihmisen suorittama viljely ja karjatalous hoiti huomaamattaan näitä biotooppeja ja mahdollisti lajiston olemassaolon. 

Ihmisen ylläpitämien eläinten siirryttyä ympärivuotisesti sisätiloihin sekä peltojen tehoviljelyn ja salaojituksen yleistyessä, vähenivät myös perinnebiotoopit. Luonnon monimuotoisuuden kato Suomessa on siten osin kytköksissä maanviljelyssä tapahtuneeseen kehitykseen ja eläimiin liittyvän tuotannon muutokseen. Nimi perinnebiotooppi viittaa siis menneeseen ajanjaksoon, jolloin ihmisen toiminta on ylläpitänyt tai synnyttänyt biotooppeja Suomessa.

Perinnebiotoopit jaetaan edelleen 12 ryhmään: Nummet, kalliokedot, kedot, tuoreet niityt, kosteat niityt, järven- ja joenrantaniityt, merenrantaniityt, tulvaniityt, suoniityt, lehdesniityt, hakamaat ja metsälaitumet. Jokaisessa ryhmässä on luontotyyppejä kuten esim. kallioketoja löytyy karuina- ja kalkkikallioketoina. Eri ryhmien kuvaukset löytyvät tästä linkistä Perinnebiotoopit (vie ympäristo.fi sivustolle).

Jotta biotoopin oma lajisto pääsisi kukoistamaan, on suositeltavaa käyttää sen ennallistamisessa ammattilaisten apua. Myymälästä napattu ”niittysekoitus” ei ole suositeltava ratkaisu, koska siemenet eivät ole paikallisia. Tavoitteena ennallistamisessa on elvyttää alueen oma lajisto ja sen mahdollistaa biotoopin olosuhteiden palauttaminen esimerkiksi puustoa ja pensastoa harventamalla. Metsähallitus suosittelee esim. umpeen kasvaneen niityn hoidossa huolellista luonto-ja kulttuuriarvojen kartoitusta ja hoitosuunnitelman laatimista.

Lisätietoa aiheesta

Perinnemaisemayhdistyksen sivut Perinnemaisematyypit

Metsähallinnon sivut Perinneymparistöjen hoito

Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu  Perinnebiotoopit

Yle Luonto Tarvitseeko luonto ihmistä? Perinnemaisemat matkivat muinaisia mammuttiaroja

Kaisa Ruohoranta 2021, artikkeli on julkaistu myös Ruohoranta Oy:n sivuilla www.maisemasuunnitteluruohoranta.fi

Niittäminen osana perinnebiotooppien hoitoa

Perinnebiotoopit kuten kedot, niityt ja hakamaat ovat erittäin uhanalaisia Suomessa. Niitä sijaitsee paikoissa, jossa jostain syystä ei kasva puustoa. Pääsääntöisesti perinnebiotoopit kuitenkin kytkeytyvät ihmisen toimintaan ja ovat syntyneet esimerkiksi jo luontaisen kedon ja ihmisen pitämien eläinten laiduntamisen tuloksena. 

Jos matalakasvuisella puuttomalla alueella ei tapahdu kasvillisuuden luontaista leikkaantumista, muuttuu biotooppi pikkuhiljaa ekologisen sukkession seurauksena metsäksi. Ihminen voi vaikuttaa tähän kehitykseen kasvillisuutta leikkaamalla, jolloin myös matalat lajit pysyvät alueella.

Erilaisten biotooppien olemassaolo on luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää. Puuttomalla biotoopilla on oma kasvilajistonsa, josta ravintonsa saa tietty hyönteislajisto, joka taas toimii ravinnonlähteenä tietyille linnuille. Mesikasvit kukoistavat niitetyillä alueilla, joissa vierailevat innokkaasti myös lukuisat hyönteiset kuten päiväperhoset, mesipistiäiset ja kovakuoriaiset.

Dragsvik, Tammisaari. K.R. 2020

Niittämällä vaikutetaan alueen ravinnepitoisuuteen

Kukkivan niityn kehitykseen vaikuttaa mm. maaperä ja kasvien keskinäinen kilpailukyky. Suomalaiset niittykasvit viihtyvät niukkaravinteisessa maassa ja siksi niittojäte poistetaan muutama päivä niiton jälkeen. Muutoin niitetyn kasvillisuuden sisältämät ravinteet siirtyvät maatumisen kautta maaperään. Kun nurmialue halutaan muuttaa niityksi, tulee maan ravinnepitoisuutta niukentaa. Mitä ravinteikkaampi maaperä, sitä useammin kannattaa niittää, koska kasvijätettä poistettaessa poistuu myös niiden itseensä sitomat ravinteet.

Pääsääntöisesti niitto suoritetaan kerran vuodessa loppukesästä. Samana vuonna perustettu niitty kannattaa niittää kahteen kertaan ensin juhannuksen jälkeen ja toiseen kertaan syksyllä.

Tienpiennar, Nummela. K.R. 2019

Viikatteella niitto on perinnebiotooppien perinteisin hoitomuoto, mutta toki niittämiseen on nykyään muitakin välineitä. Laajoille tasaisille alueille sopii mm. niittokone. Oleellista on kuitenkin minkälaisen leikkuupinnan väline jättää. Murskaamalla (trimmeri, raivaussaha, tylsä viikate) leikattu kasvi sairastuu herkemmin sienitauteihin, koska taudeilla on rikkonaista pintaa mihin tarttua. Tavoitteena on mahdollisimman pieni leikkuupinta n. 15 cm korkeudelta maasta, jotta kasvien ruusukkeet ja taimet jäävät kasvamaan. Murskattua leikkuupintaa voi käyttää hyväksi niiden kasvien kohdalla, joista halutaan päästä eroon kuten esim. vuohenputki ja lupiini.

Kuva Kaisa Ruohoranta
Maatalon pihapiiri, Pertunmaa. K.R. 2019

Lähteet

Perinnemaisemayhdistyksen kotisivut, www.perinnemaisemat.fi

Suomen Niittysiemen Oy, www.niittysiemen.fi

Ruokavirasto, Perinnebiotooppien hoitokortti 2, Niitto, www.ruokavirasto.fi

Viljamakasiini

Elokuussa yhdistyksemme käytössä oleva tila Viljamakasiini on auki

8.-9. 15.-16. ja 29.-30.8

Osoite on Billnäsin puistotie 1, Billnäs

Viljamakasiini vasemmalla

Kaipparin ulko-olohuone

Toteutamme yhteistyössä Mielenterveysyhdistys Kaipparin ja Bio Pallaksen kanssa ulko-olohuoneen Kaipparin toimipisteelle Karjaalle. Lisäksi tuodaan kasvillisuutta myös Bio Pallaksen ja Kaipparin kirppiksen läheisyyteen.Alkujaan Billnäsissä perustettu mielenterveysyhdistys ylläpitää kaikille avointa kohtaamispaikkaa Karjaan keskustassa. Tavoitteena on luoda kohtaamiselle tilaa myös ulos ja hieman rehevöittää katukuvaa. Projektia toteutetaan loppukesästä 2020 ja valmista on viimeistäänkin keväällä 2021.Toteutus suoritetaan vapaaehtoistyönä ja sponsorien tukemana. Suunnitelman on laatinut maisemasuunnittelija K. Ruohoranta.Lisätietoa mielenterveysyhdistyksestä osoitteesta http://kaippari.fi/

Kaipparin toimipiste sijaitsee Karjaalla osoitteessa Nils Grabbenkatu 4 .

Vieraslajit Billnäsin alueella

Kevään ja kesän aikana olemme kartoittaneet ja osin niittäneet vieraslajeja Billnäsin alueella. Liikkeelle lähtömme oli hieman myöhäinen ja saimme niitettyä muutamaa kohdetta kuten voimalan rinne ja Härkätallin viereinen niitty. Niittojäte toimitettiin kaatopaikalle.Yhdistys on kartoittanut kaikkia vieraslajeja Billnäsin läheisyydessä, joista lupiinia on runsaimmin ja jonkin verran jättipalsamia. Muita silmällä pidettäviä ovat terttuselja, rusopajuangervo ja viitapihlaja-angervo. Kuten yleensä, lupiinin levinneisyys noudattelee pitkälti pääkulkureittejä. Vuonna 2021 on tarkoitus torjua vieraslajeja systemaattisemmin.

Lisätietoa vieraslajeista löytyy Vieraslajit.fi -sivustolta osoitteesta https://vieraslajit.fi/

Billnäsin peltoaukeat ovat osa kulttuurimaisemaa. Reunoille on asettunut kasvamaan lupiini. Pyrimme vähentämään lupiinien määrää Billnäsissä, jotta paikallinen monipuolinen lajisto säilyy elinvoimaisena.
Niitimme lupiinia Billnäsin voimalan rinteestä heinäkuussa 2020.

Viljamakasiinin edustan kasvillisuus

Vuonna 2020 yhdistys on karsinut Viljamakasiinin viereiseltä alueelta rusopajuangervoa ja valkolumimarjaa. Pitkään leikkaamatta olleet koristepensaat kasvoivat haudaten alleen ruusupensaat, jotka useamman asukkaan mukaan ovat jossain vaiheessa reunustaneet Vasarasepäntietä. Vanhoista kuvista käy ilmi, että alueella ei ole ollut erityisiä istutuksia, mutta umpeen kasvanut se ei myöskään ole ollut.

Tavoitteena on hillitä koristepensaiden kasvua ja leviämistä sekä rohkaista luontaista niittykasvillisuutta. Raivaustyö vei aikaa. Leikkaamattomat pensaat olivat täynnä kuivuneita oksia ja mitään pintaan näkyvää elämää ei ollut pensaiden alla. Muutostyö vie vuosia ja erityisesti rusopajuangervoa täytyy niittää useita kertoja kesässä kasvun ja leviämisen ollessa erittäin nopeaa. Aluetta hoidetaan maltilla seuraten kasvillisuuden kehittymistä. Välineinä erilaiset oksaleikkurit, puutarhasakset ja viikate.

Valkolumimarja (edessä vasemmalla) ja rusopajuangervo (takana oikealla) leviävät innokkaasti ja kasvavat joka suuntaan. Vuosia leikkaamattomat pensaat olivat täynnä kuolleita oksia ja maa pensaiden alla vailla kasvillisuutta. Tien reunan angervojen seasta löytyi kymmenkunta ruusupensasta hukkuneena angervon sekaan. Naapureiden mukaan Vasarasepäntietä ovat reunustaneet ruusut, eivät angervot. Puita alueella ovat tammi, hevoskastanja ja vuorijalava.
Hoidettava alue keväällä 2020 raivaustyön jälkeen
Pensaiden aikaisemmin peittämät alueet erottuivat vielä alkukesästä selvästi alueella.
Ruusupensaat kukkivat näyttävästi päästyään esiin puskista.
Naapurien mukaan kyseessä on valamon ruusu.