Perinnebiotoopit kuten kedot, niityt ja hakamaat ovat erittäin uhanalaisia Suomessa. Niitä sijaitsee paikoissa, jossa jostain syystä ei kasva puustoa. Pääsääntöisesti perinnebiotoopit kuitenkin kytkeytyvät ihmisen toimintaan ja ovat syntyneet esimerkiksi jo luontaisen kedon ja ihmisen pitämien eläinten laiduntamisen tuloksena.
Jos matalakasvuisella puuttomalla alueella ei tapahdu kasvillisuuden luontaista leikkaantumista, muuttuu biotooppi pikkuhiljaa ekologisen sukkession seurauksena metsäksi. Ihminen voi vaikuttaa tähän kehitykseen kasvillisuutta leikkaamalla, jolloin myös matalat lajit pysyvät alueella.
Erilaisten biotooppien olemassaolo on luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää. Puuttomalla biotoopilla on oma kasvilajistonsa, josta ravintonsa saa tietty hyönteislajisto, joka taas toimii ravinnonlähteenä tietyille linnuille. Mesikasvit kukoistavat niitetyillä alueilla, joissa vierailevat innokkaasti myös lukuisat hyönteiset kuten päiväperhoset, mesipistiäiset ja kovakuoriaiset.
Niittämällä vaikutetaan alueen ravinnepitoisuuteen
Kukkivan niityn kehitykseen vaikuttaa mm. maaperä ja kasvien keskinäinen kilpailukyky. Suomalaiset niittykasvit viihtyvät niukkaravinteisessa maassa ja siksi niittojäte poistetaan muutama päivä niiton jälkeen. Muutoin niitetyn kasvillisuuden sisältämät ravinteet siirtyvät maatumisen kautta maaperään. Kun nurmialue halutaan muuttaa niityksi, tulee maan ravinnepitoisuutta niukentaa. Mitä ravinteikkaampi maaperä, sitä useammin kannattaa niittää, koska kasvijätettä poistettaessa poistuu myös niiden itseensä sitomat ravinteet.
Pääsääntöisesti niitto suoritetaan kerran vuodessa loppukesästä. Samana vuonna perustettu niitty kannattaa niittää kahteen kertaan ensin juhannuksen jälkeen ja toiseen kertaan syksyllä.
Viikatteella niitto on perinnebiotooppien perinteisin hoitomuoto, mutta toki niittämiseen on nykyään muitakin välineitä. Laajoille tasaisille alueille sopii mm. niittokone. Oleellista on kuitenkin minkälaisen leikkuupinnan väline jättää. Murskaamalla (trimmeri, raivaussaha, tylsä viikate) leikattu kasvi sairastuu herkemmin sienitauteihin, koska taudeilla on rikkonaista pintaa mihin tarttua. Tavoitteena on mahdollisimman pieni leikkuupinta n. 15 cm korkeudelta maasta, jotta kasvien ruusukkeet ja taimet jäävät kasvamaan. Murskattua leikkuupintaa voi käyttää hyväksi niiden kasvien kohdalla, joista halutaan päästä eroon kuten esim. vuohenputki ja lupiini.
Lähteet
Perinnemaisemayhdistyksen kotisivut, www.perinnemaisemat.fi
Suomen Niittysiemen Oy, www.niittysiemen.fi
Ruokavirasto, Perinnebiotooppien hoitokortti 2, Niitto, www.ruokavirasto.fi